Turvallinen lapsuus
09.02.2025
Perhe on jokaisen ihmisen ensimmäinen yhteisö – paikka, jossa kasvetaan yhteiskunnan jäseneksi, vastuuseen itsestä ja toisista ihmisistä. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, jonka hyvinvointi tai pahoinvointi vaikuttaa koko yhteiskuntaan.
Toisaalta, vähävaraisessakin perheessä elävä lapsi voi voida hyvin. Se edellyttää sitä, että vanhemmat eivät siirrä lapselleen toivottomuuden tunnetta, vaan luottavat tulevaisuuteen ja kannustavat lasta kouluttautumaan. Meistä aikuisista myös riippuu se, miten materian tärkeyteen suhtaudutaan. Lapselle voi rehellisesti kertoa, että meidän perheessä ei ole varaa merkkivaatteisiin, mutta ei tarvitsekaan olla. Aikuiset luovat helposti itse paineita siitä, miltä asiat ulospäin näyttävät. Jos lapsi oppii kasvamaan vaatimattomammin kuin muut, se itse asiassa antaa hänelle hyvät eväät tulevaisuuteen. Raha ei tule seinästä tai vanhempien kukkarosta, vaan elämisen eteen on opiskeltava ja tehtävä töitä.
Mitä sitten on riittävä vanhemmuus? Itse olen tullut nuorena äidiksi, ollut kahteen otteeseen pienipalkkainen yksinhuoltaja, mutta aina mennyt eteenpäin iloiten lapsistani. Kolmen ärrän sääntö on hyvä muistaa: Lapsi tarvitsee rakkautta, ruokaa ja rajoja. Vanhemmuus ei ole ydinfysiikkaa.
Jokaisella lapsella tulee olla turvallinen aikuinen. Sen ei tarvitse olla oma vanhempi, vaan joku, joka kannattelee vaikeiden aikojen ylitse. Turvallisen lapsuuden päälle on hyvä rakentaa aikuisuutta ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa. Tulevaisuutta rakentava, viisas politiikka tarkoittaa vaalikaudet ylittävää, tavoitteellista työtä lasten, nuorten ja perheiden puolesta.
Lapsiperheköyhyys on valitettavasti kasvamassa. Elinkustannusten nopea nousu on haastanut lapsiperheiden taloudellista kestokykyä. Jotta tilannetta voidaan parantaa, se edellyttää vähintään sitä, että lapsiperhe-etuuksien ostovoiman säilymisestä huolehditaan.
Toisaalta, vähävaraisessakin perheessä elävä lapsi voi voida hyvin. Se edellyttää sitä, että vanhemmat eivät siirrä lapselleen toivottomuuden tunnetta, vaan luottavat tulevaisuuteen ja kannustavat lasta kouluttautumaan. Meistä aikuisista myös riippuu se, miten materian tärkeyteen suhtaudutaan. Lapselle voi rehellisesti kertoa, että meidän perheessä ei ole varaa merkkivaatteisiin, mutta ei tarvitsekaan olla. Aikuiset luovat helposti itse paineita siitä, miltä asiat ulospäin näyttävät. Jos lapsi oppii kasvamaan vaatimattomammin kuin muut, se itse asiassa antaa hänelle hyvät eväät tulevaisuuteen. Raha ei tule seinästä tai vanhempien kukkarosta, vaan elämisen eteen on opiskeltava ja tehtävä töitä.
Mitä sitten on riittävä vanhemmuus? Itse olen tullut nuorena äidiksi, ollut kahteen otteeseen pienipalkkainen yksinhuoltaja, mutta aina mennyt eteenpäin iloiten lapsistani. Kolmen ärrän sääntö on hyvä muistaa: Lapsi tarvitsee rakkautta, ruokaa ja rajoja. Vanhemmuus ei ole ydinfysiikkaa.
Jokaisella lapsella tulee olla turvallinen aikuinen. Sen ei tarvitse olla oma vanhempi, vaan joku, joka kannattelee vaikeiden aikojen ylitse. Turvallisen lapsuuden päälle on hyvä rakentaa aikuisuutta ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa. Tulevaisuutta rakentava, viisas politiikka tarkoittaa vaalikaudet ylittävää, tavoitteellista työtä lasten, nuorten ja perheiden puolesta.